Joulufiilistelyä ja viime hetken joululahjavinkki

Täällä ollaan – pitkästä aikaa!

Vuoden loppu alkaa häämöttää edessä, ja paljon on ehtinyt tapahtua edellisen postauksen jälkeen. Pyrin pitämään tekstin tiiviinä, sillä kun homma alkaa rönsyillä, tekstiä tulee kokonainen romaani. :D

Takana on pitkä ja rankka syksy, ja opintojen loppusuora huipentuu maanantaina siihen, että saan viimein fysioterapeutin ammattitutkinnosta todistuksen ja voin kutsua itseäni fysioterapeutiksi. Opinnäytetyö on valmis ja julkaisu löytyy Theseuksesta täältä. Työmme aiheena oli alaselän hyvinvointia tukevat harjoittelumenetelmät ja niiden soveltaminen ryhmäliikunnanohjaamiseen. Toiminnallisena osuutena järjestimme koulutustilaisuuden ryhmäliikunnanohjaajille. Siinä on tuotos, jonka eteen nähtiin sellainen määrä työtä ja katkenneita hiuksia että oksat pois! :D Matka valmiiseen työhön oli pitkä ja kivinen, mutta kyllä saa olla tyytyväinen kun katsoo valmista tuotosta. Viimeinen työharjoittelu oli äärimmäisen opettavainen ja antoisa, ja koin viimeinkin löytäväni osa-alueen, jossa nautin ammattini harjoittamisesta. Työharjoittelupaikkani poikikin minulle työpaikan, ja tammikuussa aloitan työt lasten fysioterapeuttina.

Maanantaina yksi luku elämästäni päättyy, kun siirryn opiskelijaelämästä työelämään. Odotan innolla sitä! Viimein elämä alkaa tasaantua, on nämä vuodet melkoista sirkusta olleetkin. Tasapainottelua opiskelun, työn ja yksityiselämän välillä. Helppoa ei ole ollut, mutta ai että, niin sen arvoista. En voi sanoin kuvailla, kuinka ylpeä olen tästä saavutuksesta. Fysioterapeutin ammattitutkinnon suorittaminen oli yksi haastavimmista asioista mitä olen tehnyt.

Ryhmäliikunnan saralla asiat sujuu mukavasti. Nautin ohjaamisesta todella paljon, kuten olen aina tehnytkin. Koen että tämän vuoden aikana taitoni ovat ottaneet suuren askeleen eteenpäin. Fysioterapeutin ammatilliseen asiantuntijuuteen kasvamisen myötä myös ohjaaminen on kehittynyt valtavasti. Hain Advanced sertifikaattia Les Mills BodyPumpista, ja sain sen. Lähetin videon arvioitavaksi tasan vuosi koulutuksen jälkeen. Sertifikaatti on kuitenkin vain loppupeleissä paperinpalanen – kehitettävää ja opittavaa löytyy aina. Olen silti iloinen tästä saavutuksesta. Ennen kaikkea koin itse olevani sertifikaatin ansainnut. Seuraava tavoite olisi saada samanlainen sertifikaatti BodyCombatista. Uudet Les Mills -ohjelmat lanseraattiin meillä juuri, ja kaikki ohjelmat on tosi huippuja. BodyPump100-ohjelman lanseeraaminen tapahtuu tammikuussa 14. päivä, ja tuota odotankin suurella innolla.

Kesän jälkeen muutimme puolisomme kanssa jälleen kerran, mutta tällä kertaa löysimme asunnon, joka todella tuntuu kodilta. Olemme tänne asettuneet aloillemme ja viihdymme todella hyvin. Ja voi kyllä kertoa, there is no place like home. <3

Joulu häämöttää edessä, ja jouluihmisenä olen tietenkin ihan täpinöissäni. Rakastan kaikkia meidän joulutraditioitamme, ja odotankin jo vesi kielellä kaikkia jouluherkkuja. Suklaata aion syödä niin että napa paukkuu. Alkuvuodesta ehtii sitten taas putsata ruokavaliota ;)

Joulua koskien haluaisinkin antaa teille muuten yhden vinkin. Kävin nimittäin tarkalleen vuosi sitten vahvistamassa eyeliner kestopigmentointini BodyRitualsilla. Minulla on siis yläluomen rajaukset pigmentoitu jo useita vuosia, ja tämä on ollut yksi aktiivisesti treenaavan ihmisen arkea helpottava juttu.

IMG_4789

Jos siis mietit ulkonäöstään tarkalle aktiiviliikkujalle hyvää joululahjaa, kestopigmentointilahjakortti on erittäin hyvä lahjaidea. BodyRitualsin hinnastoon voitte tutustua täällä.

Ihanaa Joulun odotusta kaikille! Toivottavasti teidän vuotenne on sujunut hyvin. :)

Kiireinen kesä ja sen yllättävä päättyminen

Kesä tuli, oli ja meni! Eipä juurikaan kauniista lämpimistä kesäpäivistä ehtinyt nauttia, oikeastaan tuntuu että kesä skipattiin vain ohi ja keväästä siirryttiin suoraan syksyyn.

13344504_10208541000754283_3275295460690844080_n

Itselläni kesän päivät kuluivat hyvinkin hektisissä merkeissä.

Kesäkuu oli omistettu opinnäytetyön kirjoittamiselle. Päivät kuluivat aamusta iltapäivään kirjastolla opiskelijatoverini kanssa tutkimuksia lukiessa, kääntäessä, teoreettisen viitekehyksen tekstiä kirjoittaessa ja välillä päätä seinään lyödessä. Illat kuluivat sen sijaan salilla, ja jumppaohjauksia mahtuikin melkein jokaiseen viikonpäivään. Juhannuksena sain muutaman päivän aikaa hengähtää ja rentoutua ystäväporukan seurasta nauttien mökillä.

Heinäkuussa aloitin sitten fysioterapeutin työt täyspäiväisesti Vaasan kaupunginsairaalalla sijaisena. Työpäivät jatkuivat jälleen salin puolella ohjausten parissa. Välillä päivät olivat aika hc-luokkaa, kun saatoin lähteä pyöräilemään kotoa töihin aamulla seitsemän jälkeen, ja palata kotiin vasta illalla kahdeksan jälkeen. Pahimmillaan (tai parhaimmillaan) päivät saattoi sisältää 2h työmatkapyöräilyä, 8h töitä ja 3 jumppaohjausta putkeen. Siitä voi laskea, kuinka paljon jää aikaa tehdä jotain muuta – ei paljoa. Vapaahetket oli tarkoitus pyhittää opinnäytetyön tekemiseen, johon akut eivät kuitenkaan enää tahtoneet riittää. Pienimmätkin vapaahetket käytin siihen, että koitin rentouttaa mieltäni ja kroppaani.

Rankat ajanjaksot eivät edes tunnu niin rankoilta, kun työssään viihtyy niin hyvin. Tämän olikin tarkoitus olla vain lyhyt ajanjakso. Työ on kuitenkin aina työtä, ja viikkojen edetessä olo alkoi olla aika puhki. Vielä loppuun asti pitäisi jaksaa rutistaa, sitten helpottaa.

Kunnes eräänä sunnuntaina sitten sattui nilkan nyrjähdys, joka pakotti minut jäämään sairauslomalle pariksi viikoksi. Täydellinen stoppi siis ihan kaikkeen. Jumppaohjaukset eivät tulleet kuuloonkaan ainakaan kahteen viikkoon. Fysioterapeutin työ kyseisellä osastolla, jossa minun oli tarkoitus työskennellä, ei ollut myöskään vaihtoehto, sillä työ olisi ollut hyvinkin fyysistä, jota ei olisi puolikuntoisena voinut tehdä. Kroppa ja pääkoppa oli koko kesän pysynyt niin hyvin menossa mukana, olin onnistunut pitämään rasituksen ja palautumisen suhteen tasapainossa. Joten tottakai tällainen ulkoisesta tekijästä johtuva hidaste harmitti mielettömän paljon aluksi.

Ensimmäiset päivät kävelin kyynärsauvojen tukemana ja aircast nilkassa. Pikkuhiljaa pystyin luopumaan sauvoista ja kävelemään pidempiä matkoja. Aluksi tietysti harmitti vietävästi jäädä kotiin. Jos en pitäisi työstäni niin paljon kuin siitä pidän, suhtautuminen olisi voinut olla erilainen. Uskon silti voimakkaasti siihen, että kaikki tapahtuu syystä. Minun seuraava lomani olisi ollut joulukuussa, joten ehkä näin oli tarkoitettu, että saan nyt tällaisen pakollisen stopin, jotta jaksan tsempata tämän vuoden loppuun asti, toivon mukaan valmistuen fysioterapeutiksi. Vaikka pidän työnteosta, minulla ei ole ollut ikinä pakonomaista tarvetta täyttää elämääni ja päiviä jatkuvalla touhuamisella. Osaan kyllä relata tilaisuuden tullen kiireenkin keskellä. Siksipä arvostankin tätä aikaa erittäin paljon, enkä ole ottanut oikeastaan stressiä mistään. Olen vain nauttinut aikatauluttomuudesta ja siitä, ettei ole mitään pakottavia menoja. Niin siistiä.

Ensiviikolla uskon, että voin palata jumppien pariin, tosin vielä hieman kevennetysti. BodyAttack ja HIIT eivät luultavasti vielä onnistu.

Tässä vielä pientä koontia kesältä..

  • Opinnäytetyön tekemistä kirjastolla
  • Jumpanohjauksia – tämä on ollut erittäin hyvä jumppakesä ja olen nauttinut ohjaamisesta suunnattoman paljon
  • Mökki-juhannus – rakastan mökkeilyelämää ja ajanviettoa ystävien kanssa. Ihania muistoja!
  • Fysioterapeutin töitä – erittäin antoisaa ja mielenkiintoista työtä, viihdyin todella hyvin
  • Yhden unelman toteuttaminen SUPERSTAR -kilpailuun osallistuen. Saavutin Golden ticketin ja finaalipaikan, mutta Tukholmaan asti ei irronnut lippua. Olen äärimmäisen tyytyväinen molempiin ohjauksiini, ja olen nyt täysin varma että tätä haluan! Ensi vuonna uudestaan! :)
  • Vapaahetkistä ja kesäpäivistä nauttimista aina tilaisuuden tullen
  • Ensimmäisen häävuosipäivän juhlistaminen
  • Ystävän polttarit ja häät
  • Nilkan nyrjähdys ja pakkoloma, joka osoittautuikin lopulta ihan hyväksi ja tervetulleeksi juonenkäänteeksi
    13908851_10154269961401708_7250433784142184053_o
    Kuva: Heidi Koivunen Photography
    13909140_10154269961411708_6905573720385569605_o
    Kuva: Heidi Koivunen Photography
    1
    Oparia menossa tekemään
    2
    Fysioterapeutin hommia
    3
    Vapaa-aikaa ystävien seurassa
    4
    Hymy irtoaa vielä vaikka mieli olikin tuolla hetkellä maassa

     

Tovi jos toinenkin ehti kulua tämän ja viimeisen postauksen välissä. Nyt kun sitä aikaa on niin ehdin sitten rustata menneidenkin kuukausien edestä.

Toivottavasti ruudun toisella puolella kesä on sujunut hyvin! :)